Päiväkampa 26

Vietin varmaan yhden ikimuistoisimmista myöhäisilloistani Uskelan kirkossa! Pääsiäisyön draamamessu oli minulle oma kokemuksensa, hyvin iloinen siinä loppuvaiheessa. Suntiokaksikon ollessa menossa Salon kirkkoon, toivoisin, että Martti huomaisi lapun, joka on sakastin pöydällä. Tänään  olen iloinen, siis niin mahtavaa onkin kaikki tää, niin mukavaa, kun kaikki osuu kohdalleen, nyt on kaikki hyvin!

Päiväkampa 25

Ymmärrän, mutta kokoaikainen valittamisen kuunteleminen ei todellakaan ole se minun juttuni!!! Taas sain melkoisen kurinpalautuksen lämpimän veden käyttämisestä, mutta jos se on jokapäiväistä, niin sitten kyllä tosiaankin saa olla todella hyvät hermot! Mulla menee hermot jatkuviin virheilmoituksiin, joita joskus tulee ihan tämän tästä. Onneksi on sellaisiakin hetkiä, että niitä ei kovin tiuhaan tule. Mulla on tosi iloinen mieli, kun Janinkin ehti nähdä, hän sanoi, että hänestä ei olisi askartelijaksi. Toki hän kiitti minua kortistaan, jonka oli saanut, kyllä se mukavaa oli, kun niin hienon kortin oli taas saanut aikaiseksi!

Päiväkampa 24

On niin mukavaa, kun saan olla mukana pienessä pyhiinvaelluksessa, se saa mielen niin korkealle! Jaksaa fiilistellä tätä juttua, se on niin mukavaa! Ja toivon mukaan Jani ei sano mulle, ettei mun tarvi jäädä auttamaan, koska mä teen sen ihan mielihyvin, näin se on ollut ihan joka kerran, kun olen jotakin auttamishommaa tehnyt.  Mulla on niin mahtava fiilis, mukavaa! Hei se on mahtavaa, kaikki on ihan hyvin!

Päiväkampa 23

Cheekin kappaleen kuuleminen just ennen kaupungille lähtöä sai mielen suorastaan superhyväksi, en edes muista, milloin perjantaina olisi ollut näin hyvä päivä. Katsoin, millä listalla kappale oli, sieltähän se löytyi kolmantena tekemältäni listalta. Mutta niin se vaan hurahti päivä ja mä olen niin onnellinen kuin vaan ihminen voi olla, nyt mun Spotifyssäni soi se kappale, mikä oli soinut Novalla. Mietinkin, ehtivätkö Vesku ja Jari kuulla sen kierrostensa aikana, Vesku Halikon ja Jari Tupurin kierroksen aikana. Kuinka voi olla näin hieno ja mahtava päivä, onneksi näitä on tällaisia iloisia ja hyviä päiviä!

Päiväkampa 22

Ihmettelen edelleen, mikä saa mun tavarani lentelemään, en ymmärrä ollenkaan! Muutaman kerran on käynyt niin, että bussikorttini on lentänyt Jarin kädestä. Viikko sitten torstaina mulle kävi silleen, että reppu tömähti mun jaloistani lattialle. Itse en saanut sitä kurotettua, mutta onneksi Rami oli niin lähellä, että sai annettua sen minulle. Kuinka mun tavarani onkin niin lenteleviä? En vaan ymmärrä ollenkaan! En ole niin perehtynyt siihen, miten tavarani osaavat aina lentää just silleen, että en saa niitä nostettua, olenkin miettinyt, mistä se johtuu. Siinä sitä riittää miettimistä!

Päiväkampa 21

Onnellinen ja iloinen siitä huolimatta, että flunssa on. Tänään on iloinen, kun on Jarikin mua tähän vapaaseen kannustanut, ihan mukavaa se on. Muistin Janin kannustaneen mua vapaaseen, nyt on hyvä kohta ottaa se tähän, kun on flunssainen. Mieli on korkealla, vaikka flunssa onkin, on tää päivä kulunut kaupungilta tullessa ihan hyvin nettiradiota kuunnellen ja kirjallisia töitä tehden. Tänään olen onnellinen jo tästä edistyksestä, mikä on tapahtunut näiden vapaiden suhteen. Siis niin mahtavaa, ettei mitään määrää. Ensi viikon lausuntapiirissä  ja seuraavan viikon laulutunnilla pystyn jo varmaankin täysipainoiseen äänenkäyttöön, mihin en juuri tällä kertaa pystynyt. Nyt olen hyvällä mielellä, iloinen, kaikki on kohdillaan!

Päiväkampa 20

Tänään en voi olla kovinkaan luottavainen sen suhteen, että laulamiseni onnistuisi. En ainakaan tilanteessa, jossa heti aamulla on melkein menettänyt äänensä. Mutta toki sitä lähtee sillä mielellä, että parhaansa tekee, mutta en oikein jaksa uskoa sen onnistuvan. Kun aamulla on jo sellainen fiilis, että päivä onnistuu muuten, kyllä sillä jo saa ihmeitä aikaan. Mutta kun keskiviikko on muutenkin kohtuullisen pitkä päivä niin täytyyhän se jollain konstilla jaksaa. Mahtava fiilis tänään, toivottavasti saisin sen jollakin konstilla siirrettyä keskiviikolle!

Päiväkampa 19

Kyllä on niin pian taas tääkin päivä mennyt, en oikein tajua, minne päivät menevät. Aamulla kävin kaupassa, en missään vaiheessa päästänyt mieleenikään sitä ajatusta, että joutuisin käymään kaupassa. Kaupassa käyminen on minulle luottamustoimi, jonka teen ihan mielelläni. Liu'uin monta kertaa päivän aikana, oli sekin ihan mukavaa. Kuinka mahtavaa on, kun Kaffemukissakin saa jakaa ilonaiheet ja rukoilla nimikkolähettien ja kohteiden puolesta. Kyllä sen ottaa ilolla vastaan, luottamustoimen, jota on tottunut tekemään aina silloin ja tällöin. Mahtavinta on se, että kaikki on aina hyvin!

Päiväkampa 18

Onneksi tänään ei sentään tarvinnut mennä sairaalanmäkeen, on saanut olla ihan tässä kotosalla. En ymmärrä miksi kevään tuloa halutaan hoputtaa, en minä näe siihen mitään aihetta. Kevät tulee silloin, kun se tulee, vähän pakkastakin on aina, mutta nyt on kyllä ollut varsin ärräpäitä aiheuttava keli, kieltämättä! Myönnettävä on, että itselläkin on ollut halu päästää muutama ärräpää tän kelin takia, mutta on kyllä niin kerta kaikkiaan mahtava auringonpaiste, se saa mielen niin hyväksi! Ja se, että nyt alkaa toiseksi viimeinen sairaslomaviikko, niin nopsaan on tää sairasloma-aikakin mennyt!

Päiväkampa 17

Kyllä olikin varsin merkillinen aamu! Mun ja mummin piti lähteä labraan, vaikka Marevan oli otettu juuri perjantaina. Mutta se oli havaittu siinä niin ohueksi, että lääkäri halusi uusintakokeen. No,eipä meillä siinä juurikaan vaihtoehtoja ollut,pakko vaan siinä vaiheessa aamua hypätä taksiin ja lähteä verikokeisiin. Mutta kun se oli poissa, molemmista tuntui hyvältä. Tänään olin tosi tyytyväinen, kun se labrakeikka tuli tehtyä, vaikka ei kummallakaan, sen enempää mummilla kuin minullakaan, ollut inspiraatiota lähteä. Mutta ihan hyvä näin, mahtavaa!

Päiväkampa 16

Kansainvälinen naistenpäivä, se oli todellakin lähellä unohtua. Keittiökalenteria vilkaistessani muistin katsoa, että se on osunut juuri tälle päivälle, onneksi huomasin katsoa, kun siitä kohtaa ohi menin. Ja nyt on sitten kello kaksitoista, mä ajattelen, että pian on päivä mennyt! Ja miten onnellinen onkaan tässä kohtaa, kun kaikki on ihan hyvin, kyllä sitä jaksaa mennä vaikka millaisen harmaan kiven läpi. Mahtavaa on elämä tää, kyllä tän jaksaa!

Päiväkampa 15

En kyllä ihan varmaksi mene tätä sanomaan, mutta luulisin, että Sirolan Jari on uusista kuljettajista se, joka on minua kaikkein eniten kuljettanut, ainakin nyt tässä kohtaa. En ollut ihan parhaimmillani tänään kulkiessani, kyynel oli kerran ja toisenkin matkan aikana lähellä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun olin menossa Halikkoon, mietin kovasti tätä, miten mahtavaa elämä on. Jari muisti ystäväni Janinkin hyvin, nyt molemmat ovat kouluttautuneet uusiin ammatteihin. Toivoisin kovasti, että  Jarille kävisi yhtä hyvä säkä kuin veljelleen Jannelle, se olisikin tosi mukavaa! Iloisin fiiliksin kohti viikonloppua, on tää mukavaa!

Päiväkampa 14

Ihan tavallinen aamu, lausuntapiiri on tässä päivän aikana. Aamukahvi on laitettu tippumaan jo tässä kohtaa aamua, ihan mukavaa on mennä päivää näin. Äidin toipuminen on edennyt vallankin vauhdikkaasti, onhan leikkauksestakin jo kaksi viikkoa, joten en kyllä ihmettele yhtään, että on tällaista vauhtia mennyt. Olen niin iloinen tästä juuri nyt, kun viime kertakin oli näin mahtava. Tänään meillä on Riitan oman esittyksen kuuntelu, tänään emme mene Moision koululle lainkaan. Mutta ensi viikolla on taas Moision koululla, se on tosi mukavaa! Hienoa, että kaikki on hyvin, jaksaa olla iloinen taas tästäkin!

Päiväkampa 13

Uusi viikko laitetaan nyt liikenteeseen, se on mukavaa! Voi muistella kaikkea, mitä viime viikon aikana on tapahtunut, se ei olekaan ihan vähän. Uuden viikon laittoivat siunauksin liikenteeseen niin Päivi kuin Marttikin, siihen vaiheeseen mahtui niin monta juttua, joista tunsin iloa. Olin niin iloinen lähtiessä, liikennevaloissa odottaessani Martti vielä huiskauttaa mulle kättään, sekin saa mielen niin hyväksi. Ja minä vaan olen onnellinen, näen vielä hyvän viikon edessäni. Tää on niin mukavaa, kaikki on just niin kuin pitääkin olla.

Päiväkampa 12

Tänään olin elämäni ensimmäisessä perhemessussa, se oli tosi kiva. Olin auttamassa Irmeliä laulukirjojen jakamisessa, siinä samassa kohtaa Martti varauttaa kolehtiin niin Irmelin kuin minutkin. Minä ainakin olin taas kerran valmiina kolehtiin, Irmelikin oli. Mentiin pareittain niin, että Irmeli ja Martti muodostivat yhden parin ja Riitta ja minä muodostimme toisen parin. Miten mahtavaa olikaan olla mukana, se vaan oli niin mukavaa! Kyllä kelpasi olla mukana, hienoa oli!