Päiväkampa 27

Oli niin mahtavaa herätä taas auringonpaisteeseen, meni siinä ainakin kuuteen, seitsemään asti, ennen kuin olin  kunnolla hereillä. Eikä todellakaan ole mikään aprillipila se, että huhtikuu alkoi, se on ihan totisinta totta. Keli voisi tietysti olla vähän keväisempi, mutta tuskinpa se nyt kauheesti haittaa, vaikka onkin vielä lunta maassa. Miten olisi tässä kohdin voinut unohtaa sen kaikkein hienoimman jutun, jossa on ollut mukana, kun vielä on pääsiäistä jäljellä. Mietin, missä vaiheessa yötä Riitta ja Martti ovat päässeet kotiin, hyvä olikin, kun heidän ei tarvinnut ihan heti aamulla mennä Uskelan kirkkoon. Minusta on mukavaa, kun kaikki on hyvin, näillä nyt mennään!