keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Päiväkampa 38

Onneksi sitä osasi varautua ja muisti nää äidin verikokeet tänään, ei niitä olisi muuten muistanut, jollei itsekin olisi noussut aikaisin aamulla ylös sängystä. Olin ihan hyvällä mielellä, nyt ainakin jaksoi taas pienen hetken. Niin onnellinen sitä on aina, kun huomaa jotakin tärkeää, nautin kyllä kovasti tiistaina auttaessani äitiä siivoamisessa. Nytkin mulla on tehtävänäni se, että olen kotona kotisairaanhoitajien tuloon asti, voi olla, että äitikin ehtii siksi takaisin. Mutta mulla on nyt mahtavaa, se on iloa ja mukavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti