Päiväkampa 226
Nyt sitä jo todellakin toivoo, että sairaalassa juokseminen loppuisi, mutta ainakaan vielä ei loppua ole näköpiirissä. Mutta kun tätä on jatkunut jo kohta kaksi kuukautta, siksi sitä toivoo. Mutta elämä ei aina ole niin reilua kuin sen soisi olevan, mutta näillä vaan on pakko mennä. Kaikki on vaan mahtavaa ja iloa täynnä, näin sen kuuluukin olla. Minulle ainakin on mukavaa, kun kaikki on hyvin ja kohdallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti