Päiväkampa 237

Olin taas tyylilleni uskollisesti aikaisin ylhäällä, piti olla taas korvina, että äiti kuulee, milloin mummi tahtoo vessaan. Pakkohan sitä on olla hereillä, kuunnella, enkä oikein voi sille mitään, että olen hereillä just siinä kuuden kieppeillä. On vähän pakko, kun äiti on sen verran kuuro, ettei ihan heti kuule. Ja näinhän se on ja  menee, että kaikki on ihan hyvin, tässä ja nyt! Iloisin mielin ja päivä täynnä mahtavuutta!