Päiväkampa 251

Aamu alkoi hurjimmalla mahdollisella tavalla, mutta ihan mukavasti siitä selvittiin. Minua mummin kaatuminen jäi harmittamaan, mutta onneksi äiti oli rauhoittelemassa minua. Minäkin sain sen sitten aika hyvin työstettyä, eipä siitä minullekaan jäänyt mitään sen kummoisempaa traumaa. Toki siihen saa varautua, että vanhan ihmisen kanssa voi käydä näin, ei siinä ole mitään. Olen kuitenkin iloinen, kun pääsen kolmena päivänä vielä hammaslääkäriin, se on tosi mukavaa!