Päiväkampa 11

Helmikuun viimeiselle päivälle osuu liputuspäivä, kun on Kalevalan päivä. Muistaa sen melkein aina, kun on tässä kohtaa, tietää ainakin, miksi liputetaan, ettei nyt ihan ihmeessä sen suhteen ole. Muistaa aina sen tässä kohtaa, kyllä se niin on. Mulla on hyvä mieli siitä, kun äidin toipuminen leikkauksesta on sujunut ihan valtaisaa vauhtia. Itse olen niin tyytyväinen just tässä kohtaa, kun äiti on päässyt sunnuntaina takaisin. Tänään leikkauksesta on jo viikko, viime torstaina tää leikkaus tehtiin. Uskomatonta, että kokonainen viikkokin voi mennä niin vauhdilla kuin se on nyt mennyt. Ihan ihmeelliseltä tuntuu, kun kaikki on hyvin, tässä ja nyt. On sitä iloinen, kun kaikki on hyvin jaksaa uskoa ja luottaa siihen, että elämä kantaa tavalla tai toisella.