perjantai 22. helmikuuta 2013
Päiväkampa 9
Jännittäminen on nyt ohi, kaikki on mennyt ihan mukavasti. Kyllä se vaihe oli kaikkein pahin, kun äiti soitti ja sanoi, missä kohtaa menee leikkaukseen, sydän hakkasi niin kovin, että en muistakaan sen sillä tavalla hakanneen. Nyt mulla on tosi mahtavaa, kun jo kolmatta tuntia olen tässä kotosalla. Tulin sen verran aikaisin, että ehdin koputtaa Meaa, että on edes yksi päivä, jona olen senkin tehnyt. Onneksi Mea oli itsekin vähän varautunut, etten ole tässä koko aikaa, mahtavaa se on, kun kaikki on hyvin, kyllä me saadaan kaikki ihan menemään, siitä olen ihan varma!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti