torstai 19. syyskuuta 2013
Päiväkampa 111
Sadetta riittää, keskiviikkona naureskelin ilmettäni aika lailla! Olin joutunut keskelle kaikkein kovinta sadekuuroa ja just siinä kohtaa, kun olin tulossa linja-autolta kotia kohti. Levittelen käsiäni ja olen aivan ihmeissäni, miten täällä nyt näin kamalasti sataa! Pois jäädessä ei ole koskaan niin kiire, etteikö muiden matkustajien kanssa ehtisi muutamaaa sanaa vaihtaa, niin tein nytkin. Nopeasti kiitän Jaria kyydistä ja lähden kulkemaan sateeseen, iloisin fiiliksin, kun ei sade niin kamalasti mua haittaa. Vähän tietysti, kun on flunssassa, mutta eipä tuo muuten mikään iso haitta ole!
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Päiväkampa 110
Päivä on sellainen iloinen ja onnellinen nytkin,
ihmeesti sitä vaan jaksaa jatkaa.
On paljon sellaista, mitä ei olisi omalle kohdalleen uskonut.
Ärsyttävä tietokoneen virheilmoitus, joka tulee monta
kertaa, ilman että selittää, millainen virhe on
tapahtunut, sanoo vain, että virhe on tapahtunut ja käskee yrittämään
uudelleen. Näin se taas meni tää aamu
edellinen päivä meni ilman virheilmoitusta...
tiistai 17. syyskuuta 2013
Päiväkampa 109
Valehtelisin, jos väittäisin, että mulla ei ole hyvä fiilis taas tänäänkin. Jostain kummasta sitä taas tähän aamuun tuli, liekö jotakin maanantaista jäänyttä. Kun näin ystäväni Helenan, siinä sitä riitti jutustelua, kun me molemmat pidämme kissoista, samalla tuli fiilisteltyä aika reippaasti. Se sai minut niin iloiseksi, että ei ollut paikkurillekaan kova kiire. Siinä samassa kohtaa ehdin nähdä Jarin veljen Jannen, sekin oli jo mahtavaa. Mutta kaikkein parasta on ollut hyvä fiilis pitkin päivää, toivottavasti on tänäänkin hyvää mieltä oikein paljon!
maanantai 16. syyskuuta 2013
Päiväkampa 108
Maanantai alkaa ihan hyvin, kyllä mä jaksan tän fiilistellä. On ollut niin paljon aihetta hyvään fiilikseen, siitä täytyy ottaa kaikki irti, mitä vähänkin saa. Minusta on ollut tosi mukavaa huomata, miten hienoja juttuja saa kokea ihan päivittäin. Nyt varsinkin, kun on ollut tää kehitysvammaisten kirkkopyhä, se on ollut tosi mukava juttu. Ja nyt katson, kun linnut ja lentokoneet menevät ihan sulassa sovussa taivaalla. Linnut väistävät, kun lentokone osuu kohdalle. Näin mukavaa on, kun kaikki on hyvin, nyt nautitaan!
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Päiväkampa 107
Tänään olen menossa Kiskoon ja se on tosi mukavaa. Siellä mua odottaa Salon seurakunnan kehitysvammaisten kirkkopyhä. Niin ikionnellinen saa siitäkin olla, mieli on todella korkealla nyt. Laskin juuri, että tämä vuosi on minulle jo kymmenes kerta kehitysvammaisten kirkkopyhässä, joten juhlakerta on tänään tulossa. Niin mukavaa, kun on löytänyt oman paikan, jossa voi olla mukana, se tuntuu tosi hienolta. Suurella sydämellä myös tässä vapaaehtoistyössä, antamassa itsestään toisille. Toivon, että voisin antaa mahdollisimman paljon, koska tää on niin mun juttuni olla näissä mukana. Toivon myös, että me kaikki lähtisimme virkistyneinä uuteen viikkoon!
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Päiväkampa 106
Mieli on edelleen haikea Antin poislähdön jälkeen, vielä en oikein tiedä, mitä ajatella asiasta. Mutta näin se on mennyt ihan maanantaista asti, pientä haikeutta tuntien ja osittain siinä on ollut ilokin sekoittuneena. Tänään mulla on taas lausuntatunti, kehitysvammaisten kirkkopyhään runo ei ottanut löytyäkseen. Mutta kyllä noista lauluistakin ihan hyvät saa, näin se menee ja nyt jaksaa keskittyä siihen yhteen ja ainoaan juttuun, iloiseen fiilistelyyn kirkkopyhässä!
maanantai 9. syyskuuta 2013
Päiväkampa 105
Maanantai on ollu merkillinen sekoitus iloa ja haikeutta ja hyvää mieltä, kaikkea tätä on ollu päivässä ihan kiitettävästi. Haikeutta tietysti enin osa, kun mun ensimmäisenä paikkuripäivänäni oli Antin viimeinen työpäivä. Ja se fiilis, mikä siinä päällimmäisenä oli, oli tietysti kiitollisuus näistä mahtavista vuosista, en voinut muuta tehdä. Kortissakin se lukee, Minnan Distress Marker-kynillä kirjoitettuna. Ja mulla oli niin haikea fiilis jo siinä vaiheessa, kun näin Antin lähtevän viimeistä kertaa Turkuun, muistin vieläkin sen heinäkuisen kahden ja puolen tunnin Turun pyrähdykseni, jonka jälkeen Antilla oli mulle tuliainen. Kortin viennin jälkeen ehätin hienosti Kaffemukiin, jonka syyskausi pyörähti käyntiin tänään, tarinoilla turistipapin työstä. Sekin oli mukavaa, mahtavaa, iloa! Nyt mun iltapäivän Turun-reissut hoituvat Sepon ja Jarin kanssa, mahtavaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)