Päiväkampa 105

Maanantai on ollu merkillinen sekoitus iloa ja haikeutta ja hyvää mieltä, kaikkea tätä on ollu päivässä ihan kiitettävästi. Haikeutta tietysti enin osa, kun mun ensimmäisenä paikkuripäivänäni oli Antin viimeinen työpäivä. Ja se fiilis, mikä siinä päällimmäisenä oli, oli tietysti kiitollisuus näistä mahtavista vuosista, en voinut muuta tehdä. Kortissakin se lukee, Minnan Distress Marker-kynillä kirjoitettuna. Ja mulla oli niin haikea fiilis jo siinä vaiheessa, kun näin Antin lähtevän viimeistä kertaa Turkuun, muistin vieläkin sen heinäkuisen kahden ja puolen tunnin Turun pyrähdykseni, jonka jälkeen Antilla oli mulle tuliainen. Kortin viennin jälkeen ehätin hienosti Kaffemukiin, jonka syyskausi pyörähti käyntiin tänään, tarinoilla turistipapin työstä. Sekin oli mukavaa, mahtavaa, iloa! Nyt mun iltapäivän Turun-reissut hoituvat Sepon ja Jarin kanssa, mahtavaa!