Päiväkampa 111

Sadetta riittää, keskiviikkona naureskelin ilmettäni aika lailla! Olin joutunut keskelle kaikkein kovinta sadekuuroa ja just siinä kohtaa, kun olin tulossa linja-autolta kotia kohti. Levittelen käsiäni ja olen aivan ihmeissäni, miten täällä nyt näin kamalasti sataa! Pois jäädessä ei ole koskaan niin kiire, etteikö muiden matkustajien kanssa ehtisi muutamaaa sanaa vaihtaa, niin tein nytkin. Nopeasti kiitän Jaria kyydistä ja lähden kulkemaan sateeseen, iloisin fiiliksin, kun ei sade niin kamalasti mua haittaa. Vähän tietysti, kun on flunssassa, mutta eipä tuo muuten mikään iso haitta ole!