torstai 28. helmikuuta 2013
Päiväkampa 11
Helmikuun viimeiselle päivälle osuu liputuspäivä, kun on Kalevalan päivä. Muistaa sen melkein aina, kun on tässä kohtaa, tietää ainakin, miksi liputetaan, ettei nyt ihan ihmeessä sen suhteen ole. Muistaa aina sen tässä kohtaa, kyllä se niin on. Mulla on hyvä mieli siitä, kun äidin toipuminen leikkauksesta on sujunut ihan valtaisaa vauhtia. Itse olen niin tyytyväinen just tässä kohtaa, kun äiti on päässyt sunnuntaina takaisin. Tänään leikkauksesta on jo viikko, viime torstaina tää leikkaus tehtiin. Uskomatonta, että kokonainen viikkokin voi mennä niin vauhdilla kuin se on nyt mennyt. Ihan ihmeelliseltä tuntuu, kun kaikki on hyvin, tässä ja nyt. On sitä iloinen, kun kaikki on hyvin jaksaa uskoa ja luottaa siihen, että elämä kantaa tavalla tai toisella.
maanantai 25. helmikuuta 2013
Päiväkampa 10
Tuntuu tosi hyvältä, kun ei tarvi reissata Salon ja Halikon väliä. Tänään olen saanut nauttia kotona olosta, oikeastaan sain tehdä sen jo sunnuntaina. Kaikkein mukavinta oli, kun sunnuntaina olin messussa Salon kirkossa. Martti kysyy multa, tulenko keräämään kolehdin, mähän olen valmiina kuin partiopoika, ihan kuten Pekkakin on. Tuntuu niin mukavalta, kun on ollut poissa kotoa muutaman päivän, siksi se tuntuu niin hyvältä olla. Äidille on voinut kertoa kaiken, mitä tänä aikana on tapahtunut, se on mukavaa. Ja nyt se tuntuu vielä mukavammalta, kun kaikki on näin hyvin!
perjantai 22. helmikuuta 2013
Päiväkampa 9
Jännittäminen on nyt ohi, kaikki on mennyt ihan mukavasti. Kyllä se vaihe oli kaikkein pahin, kun äiti soitti ja sanoi, missä kohtaa menee leikkaukseen, sydän hakkasi niin kovin, että en muistakaan sen sillä tavalla hakanneen. Nyt mulla on tosi mahtavaa, kun jo kolmatta tuntia olen tässä kotosalla. Tulin sen verran aikaisin, että ehdin koputtaa Meaa, että on edes yksi päivä, jona olen senkin tehnyt. Onneksi Mea oli itsekin vähän varautunut, etten ole tässä koko aikaa, mahtavaa se on, kun kaikki on hyvin, kyllä me saadaan kaikki ihan menemään, siitä olen ihan varma!
maanantai 18. helmikuuta 2013
Päiväkampa 8
Kyllä mua jännittää toi, että miten mä pärjään täällä 5-7 päivää yksin. Mutta äidillä on vahva luottamus minuun, hän tietää minun pärjäävän. Kyllä sitä saa siihen itsekin luottaa. On sitä tossa pari kesää sitten muutamaan otteeseen yksin ollut, joten en ole ollenkaan siitä moksiskaan. Sovittiin Riitan kanssa, että kun mä olen hänen luonaan, voidaan käydä mummia katsomassa Koivulehdon palvelutalossa, missä hän on nyt. Miten ihanaa onkaan, kun voi sukulaisenkin kanssa sopia kaikenlaisia juttuja. Mahtava suku, tää on ilman muuta paras!
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Päiväkampa 7
Enpäs ollutkaan varautunut siihen, että mun ei tarvi mennä kolehtiin tänään, no ihan hyvä niin, mutta Martti olisi voinut sanoa mulle heti aamulla, ettei mun tarvi mennä, niin en olisi turhaan tullut sakastiin odottelemaan. Kuorolaisten kanssa oli mukava jutella, kyllä pieni kaipaus oli parvelle tänään! Kahvitellessa sanoin Martille, etten todellakaan ollut varautunut siihen, että mun ei tarvi mennä, kukaan ei ollut sanonut minulle mitään, mutta kyllä mä nautin. Laulamistakin kuuntelin, se oli tosi mukavaa!
lauantai 16. helmikuuta 2013
Päiväkampa 6
Tätä en ollut tullut tehneeksi puoleen vuoteen, ainakin sen verran, jollei enemmänkin, on mennyt aikaa siitä, kun istuin edellisen kerran Huutosakki Satasen valloittamassa katsomonosassa. Mutta voin vakuuttaa, että se oli kerta kaikkiaan hienoa! Mulla oli niin kannustaminen verissä, että vielä sen muistaa, kun on aiemminkin tätä tehnyt. Joten ihan uutta se ei ollut mulle, en tosin muistanut kaikkia uusia juttuja, mitä poissaolon aikana on tullut. Mutta fiilis, sehän oli ihan superhieno, kyllä mä jaksoin taas kerran fiilistellä sitä, mitä oli tapahtunut! Voitto, mahtavaahan se oli, mutta kyllä sitä jaksoi ihan kiitettävästi, vaikka oli ollut poissa!
perjantai 15. helmikuuta 2013
Päiväkampa 5
Nyt ei ole mitään muuta toiveissa kuin se, että äiti toipuisi leikkauksestaan mahdollisimman nopeasti. Kyllä se tietysti aina oman aikansa vie, mutta kyllä sitä sentään sopii toivoa. Olen niin iloinen siitä, että kaikki kävi niin pian, sitä en olisi osannut ennakoida ollenkaan. Varmasti se huolikin painoi mieltä, kun ei ollut mitään tietoa, mutta nyt ei ole mitään syytä huoleen, kun tieto jo on. Lauantaina on suunnitteilla se, että pitkästä aikaa menen katsomaan naisten lentopalloa, se oli tosi mahtavaa, mitä LP Salon lentopallonaiset tekivät. Minä kun en ole kauden aikana ehtinyt lentopallokentän reunalle, niin nyt sitten päätin tän. Ja kannustaminen tapahtuu niin, että ihan sata lasissa mennään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)