perjantai 20. syyskuuta 2013

Päiväkampa 112

En vaan osannut aavistaa perjantaistani tulevan näin hienoa ja näin mahtavaa! Niin uskomatonta se oli, kun näin Antin, ei ollut mennyt kovin pitkää aikaa siitä, kun oli ajanut viimeisen työpäivänsä. Hän oli ollut pienessä leikkauksessa, se fiilis, mikä siitä tuli, oli tosi mahtava! Täytyy kertoa Jarille, kun taas näkee hänet viikonlopun jälkeen,  synttäriviikonlopulle mahtavuus, se saa ilon aikaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti